maanantai 13. tammikuuta 2014

Troikka

Kävimme joulun alla ystävieni kanssa syömässä venäläistä ruokaa Troikassa. Saimme kolmistaan käyttöömme pienen kabinetin, mikä toi iltaan kivan tunnelman. Alkuruoista arvoin sieniruukku juliennen ja sienikeiton välillä. Kysyin tarjoilijalta kumpi annoksista olisi helpompi saada ilman sipulia. Kumpaakaan annosta ei sipulitta pysty tilaamaan, mutta sienikeitossa sipulia oli ihan kohtuudella ja soseutettuna keiton joukkoon. Minulle keitto maistui. Troikassa tarjottiin myös pienet keittiön tervehdykset ennen alkuruokia. Meille oltiin jo tuomassa sienikeittokipposia, kunnes tarjoilija muisti tilauksemme ja toi meille pienet tuulihatut sen sijaan. Pääruoaksi söin Kievin kanaa, hernepyrettä ja vihanneshirssiä. Annoksesta oli vähän vaikea saada nättiä kuvaa ja eihän se kieltämättä mikään esteettisesti kaunis ateria ollutkaan. Aiemmista ravintolakokemuksistamme poiketen kanaa ei oltu täytetty voikastikkeella vaan kastike tuli erikseen pöytään. Minä olisin kaivannut voita kanan sisään. Annos oli niin iso, että jo sitä katsoessa tuli hieman ähky. Sinällään hyvä hernepyree tuntui vähän hukkuvan kanaan ja söinkin lopulta mustaherukkahyytelöä kaverini sorsa-annoksesta oman kanani kanssa. Jälkiruoaksi otin Romanovin mansikoita. Annos on melko äkkimakean näköinen, mutta oikean kermavaahdon ansiosta se olikin ihan hyvä. Kokonaisuutena olisin halunnut pitää Troikasta enemmän kuin tykkäsin. Ruoan puolesta Troikka jää kuitenkin kakkoseksi Bellevuelle ja Saslikille.

Kermainen sienikeitto
Kievin kanaa, hernepyrettä ja vihanneshirssiä
Romanovin mansikat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti