sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Fettuccine Alfredo

Bahaman reissulla tuli syötyä Pasta Alfredoa ja kotona päädyin itsekin googlailemaan sen ohjetta. Syömäni annos oli amerikkalaiseen tyyliin kermainen, mutta alkuperäisessä versiossa kermaisuus tulee kastikkeeseen sulasta parmesanista. Tein pastan lisukkeeksi ylijääneille broilerifileille. Ohje on Simply Recipesistä ja sieltä valitsin perinteisemmän version. Kokki Alfredo di Lelio kehitti pastan vuonna 1914 Roomassa vaimolleen, joka kärsi aamupahoinvoinnista. Vuosikymmenen lopussa resepti kulkeutui Yhdysvaltoihin elokuvatähtien Douglas Fairbanksin ja Mary Pickfordin mukana, jotka häämatkallaan Roomassa ihastuivat pastaan.


2 annosta

4 - 6 kerää fettuccinepastaa
suolaa
2 rkl voita
100 g parmesania
mustapippuria

Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Sulata voi kattilassa ja nosta liedeltä. Raasta parmesan. Kun pasta on kypsynyt al dente, nosta se spagettikauhalla tai pihdeillä voin joukkoon kattilaan ja siirrä kattila kuumalle levylle. Pastasta saa valua keitinvettä mukaan. Sekoita puolet raastetusta parmesanista pastan joukkoon ja odota kunnes se sulaa. Lisää loput parmesanista ja anna jälleen juuston sulaa pastan joukkoon. Sekoita pasta hyvin ja tarjoa välittömästi rouhitun mustapippurin kanssa.

Rivoletto

Jäin taannoiselta Kuuban reissusta himoitsemaan anjovispizzaa ja mietimme kaverini kanssa mistä Helsingistä saisi parhaan pizzan. Rivoletto oli kummallekin meistä uusi tuttavuus, vaikka ravintola onkin ollut pystyssä jo aikapäivät. Lauantai-iltana tupa oli aivan täynnä ja asiakkaita ilman varausta jouduttiin käännyttämään ovelta. Alun etanat olivat hieman hankalia syödä, sillä etanat oli työnnetty todella syvälle kotiloiden sisälle. Pitäisin muutenkin enemmän etanoista pannulla, jolloin ne pysyvät paremmin kuumina. Etanat kuitenkin olivat hyvänmakuisia. Myös pizza oli oikein toimiva paketti ja söin sen viimeistä murua myöten. Olen ehkä vähän epäitalialaisen pizzan ystävä, sillä olisin kaivannut himpun verran enemmän kastiketta ja juustoa pizzaani, joten minun makuuni tämä jäi valitettavasti kakkoseksi Hotel Meliá Cohiban La Piazzalle. Plussaa siitä että anjoviksen lisäksi pizzassa oli kaprista ja oliiveja. Sipulin sai pyynnöstä jätettyä pois pizzasta. Minun kohdallani Helsingin parhaan anjovispizzan metsästys kuitenkin jatkuu yhä.

LUMACHE ALL’ AGLIO Valkosipulietanoita
PIZZE SICILIANA
Sardellia, kaprista ja oliiveja