tiistai 21. tammikuuta 2014

Nassaun ravintolat

Täytyy myöntää että Nassaun keskustan ravintolatarjonnan vähyys tuli melkoisena yllätyksenä. Keskusta-alue täyttyy päivisin risteilyturisteista, mutta iltaisin kaupunki on aivan kuollut. Olin toki katsonut Tripadvisorista paljon ravintoloita ennalta, mutta kun niitä kartan kanssa enemmän tutkiskeli, niin totesi suurimman osan olevan kauempana keskustasta hotelliresortalueilla. Ravintoloiden taso keskustassa oli myös melkoisen kehno. Suosittelisin tämän kokemukseni perusteella asumista keskustassa, mutta ateriointia esimerkiksi Atlantiksessa. Sattuneesta syystä minulla ei ole juuri lainkaan ravintolakuvia Bahamalta...

Luciano's of Chicago

Paras ravintola jonka Nassaun keskustasta löysimme. Meidän vahvistettu varauksemme tosin oli hukkunut ja saimme huonohkon pöydän ravintolan sisältä nätin terassin sijaan. Jouduimme odottamaan pöytää hetken baarin puolella. Baarista sai sekä proseccoa että cavaa laseittain. Skumppa tulikin meille ripeästi, mutta vettä saimme odottaa pienen ikuisuuden. Menu on italailainen ja kivan monipuolinen moneen muuhun italialaiseen ravintolaan verraten. Minä tilasin saviruukussa paahdettua kanaa sitruunan, valkosipulin, luumutomaattien, perunoiden ja yrttien kanssa. Annos oli hyvin tehty. Ruoan takia ravintolassa kannattaa ehdottomasti käydä, vaikka palvelu onkin hieman persoonatonta.


Señor Frog's

Uskomatonta kyllä, mutta söimme Señor Frog'sissa kahdesti ja olimme jopa tyytyväisiä ravintolaan. Ensimmäisellä kerralla etsimme turhaan Brussels Bistroa, joka on ilmeisesti lopettanut (tai todella, todella hyvin naamioitunut osoitteen kadunpätkälle). Kun kakkosvaihtoehtomme Cafe Matissekaan ei ollut maanantaina auki, niin päädyimme tänne ensimmäisen kerran. Toisen kerran aterioimme täällä uudenvuodenpäivänä, jolloin lähes koko Nassau tuntui olevan kiinni. Kummallakin kerralla tilasin saman annoksen, kummallakaan kerralla se ei mennyt ensiyrittämällä nappiin, mutta kummallakin kerralla lopputulos oli hyvä. Listassa oli aika hyvin eritelty kunkin annoksen ainekset ja tilasin siitä kuuman kanawrapin, jossa ei pitänyt olla sipulia. Kaverini haukkasi omaa wrapiaan ja totesi että sipuliahan siinä on. Tarjoilija hoiti tilanteen tosi hyvin: keittiöstä kerrottiin että wrapissa oli pico de galloa, joka siihen ei kuulunut, sain uuden annoksen tilalle ja mansikkadaiquirini hyvitettiin minulle. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena tein seuraavan kerran tilauksen mainiten, etten halua siihen sipulia. Tällä kertaa ihmettelin kurkkusalaattia wrapeissa, jota ei myöskään listassa mainita. No siinäpä se sipuli sitten oli. Tarjoilija tosin jäi inttämään kanssani että annos on sipuliton, mutta hetken kuluttua kun sain uuden annoksen, niin siitä puuttui tämä kurkkusalaatti. Mielestäni etiketin mukaista olisi ollut pahoitella tässä vaiheessa, että virhe oli heidän. Onnistuneet wrapit olivat oikein kelvollisia ja hakkasivat keskitasoiset ketjupaikat ja ei-ketjupaikat. Kuumentamaton juustoraaste kuumassa wrapissa oli minulle uusi juttu ja se olikin tosi kiva juustoista, vaikka alkuun epäröin sen kanssa, sillä mikäänhän ei voita sulaa juustoa. Kaverini tajusi tilata extrajalapeñoviipaleita ja niitä olisin voinut tilata itsekin. Täyteenkin mahaan jaksaa syödä kunhan on jalapeñoa... Ruokatila on hieman erillään baarista, mutta en ehkä kovin rauhaa rakastaville paikkaa suosittelisi.



Montagu Garden's

Ravintolan erikoisuutena on kyyti sinne ja takaisin. Tarkkaa noutoajankohtaa meille ei tosin ilmoitettu, mutta hieman ennen varauksemme alkua tuli pikkubussi meitä noutamaan hotellin parkkipaikalta. Harmi että ravintolan erikoisuudet sitten loppuivatkin tähän. Kuski oli ihan hauska ja tarjoilijana oli oikein symppis vanhempi nainen, mutta ruoka nyt vaan oli todella huonoa. Eräs kaverini on kuittaillut minulle useampaan otteeseen siitä, etten kerran Prahassa suostunut menemään ravintolaan jossa oli ketsuppipullot pöydässä. Valitettavasti ketsuppi ruokaravintolassa lupasi jälleen yhtä huonoa kuin oletinkin. Tilasin ihanan kuuloisen annoksen kanaa inkivääriviinin ja ananaksen kanssa sekä lisukkeena capellinipastaa ja grillattuja vihanneksia. Sain kasan ylikypsää pastaa ja kaksi broilerinfileetä, joiden päällä oli sokerinen kerros jotakin. Kaksi palaa ylikypsäksi keitettyä porkkanaa vihreiden papujen päällä ei minun mielestäni vastannut missään määrin lupausta grillatuista vihanneksista. Annos meni alas suolan ja hot saucen avulla. Jos hot saucea ei olisi ollut, niin olisin laittanut sitä ketsuppia. Ei näin, ei todellakaan näin.


Oh Andros

Huonoilla ravintoloilla jatketaan. Fish Fryssa hieman sivussa kaupungin keskustasta on rivistö kalaravintoloita. Näistä ravintoloista Oh Andros vaikuttaisi olevan tunnetuin ja suosituin. Bahaman erikoisuus on conch (lausutaan konk) eli merietana ja niitähän piti päästä maistamaan. Kävimme ensin kurkkaamassa ravintolan sisätilan, mutta se oli niin meluisa että päätimme syödä auringonpaahteessa ulkona. Kaverini otti scorched concheja ja minä conch frittersejä. Kaverini sai lähes heti eteensä kulhon, jossa oli lähinnä keko raakaa sipulia ja merietanoita. Tämä ei ihan vastannut odotuksia, mutta totesimme sen kuitenkin olevan hänen annoksensa eikä mikään alkuruoka. Minä jouduinkin odottelemaan pidempään annostani ja minun puolestani olisin voinut odotella vieläkin kauemmin. Sekä merietanat että ranskalaiset oli paistettu aivan liian matalalämpöisessä öljyssä, jossa ne olivat lähinnä imeneet öljyä itseensä ja mössööntyneet rapeutumisen sijaan. Tässä vaiheessa päästiin siihen, että ruoka meni ketsupilla alas. Tämä tuntuu olevan tunnettujen (turisti)ravintoloiden kirous. Kun paikka saa kerran maineen hyvänä ravintolana, niin asiakkaita virtaa samaan tahtiin kun ruoan taso laskee. Miksi panostaa ja käyttää hyviä raaka-aineita, kun helpommallakin pääsee. En tiedä millaista ruokaa muissa Fish Fryn ravintoloissa olisi ollut tarjolla, mutta suosittelisin silti koettamaan ihan mitä tahansa muuta paikkaa kuin tätä.


The Poop Deck

Kävimme ravintolassa uudenvuodenaattona ja onneksi emme olleet ainoat todella ylipukeutuneet ihmiset paikalla. Suosittelen tekemään toisin kuin me ja ottamaan taxin ravintolaan. Ravintola on pidemmällä kuin äkkiseltään kartasta katsoisi ja suoraa tietä pimeällä on jokseenkin puuduttava kävellä. Ravintola oli saanut hyviä arvioita ja odotimme sen olevan vähän hienompikin paikka. Todellisuudessa ravintolassa oli valkoiset puutarhakalustetuolit, muoviverhoista tehdyt ikkunat ...ja ne ketsuppipullot pöydässä. Bahamalla viranomaiset ovat kiinnostuneet turisteista ja maahan tullessa saa lähtiessä palautettavan kortin, jossa voi antaa palautetta hotelleista, ravintoloista ym. Mietimme olisiko miten väärin kirjoittaa, että ravintolassa oli niin rumat kalusteet että ne ovat laittomat Suomessa (vai Helsingissä?). Siihen nähden että kyseessä oli kalaravintola, niin ihan parasta kuvaa annoksista ei välttämättä saanut tilaamalla kanapastan. Kastikkeenpuutosongelma valitettavasti tuntui vaivaavan tämänkin ravintolan annoksia. Odotuksiin nähden kanapasta oli jopa ihan yllättävän hyvää. Alkuun annos oli vähän suolaton, mutta tarpeeksi kun lappoi parmesania päälle niin kyllä se siitä alkoi maistua. En kuitenkaan toiste valitsisi tätä ravintolaa illallispaikaksi ja veikkaan että pari muuta ihmistä puvuissa ja mekoissa mietti aivan samaa.


Lagoon Bar & Grill

Atlantiksen ulkoilmalounasravintola haitunnelin luona. Tilasimme gourmet pizzat, jotka maksoivat ilman juomia 46 $ meiltä kahdelta. Saimme pullataikinaa kanalla, oliiveilla ja mozzarellalla, ilman listassa mainittua piri-piri-kastiketta. Juomat sentään olivat hyvät. Suosittelen Junkanoo Rushia, joka on piña coladaa mansikkadaiquirilla kahdessa kerroksessa. Olisivatkohan olleet 12 $/kpl?


Café Martinique

Vihdoin. Café Martinique oli koko reissun top 3 parhaita ravintoloita. Hyvä palvelu, hyvä ruoka ja hyvä viini olivat juuri sitä mitä muiden Nassaun ravintolakokemusten jälkeen osasimme arvostaa enemmän kuin ikinä. Ravintola sijaitsee Atlantiksen Marina Villagessa. Jos ei tietäisi, niin sitä ei edes tajuaisi miten suuri alue Paradise Islandia oikeasti kuuluu Atlantikseen! Ravintolaa pitää kokki Jean-Georges Vongerichten, joka ilmisesti on paikallinen kuuluisuus. Meillä oli ravintolassa ikkunapöytä, josta oli suoraan näköala satamaan ja jahdeille. Tilasin alkuun etanoita valkosipulivoissa, jotka olivat ehdottomasti reissun parhaat. Valtavat kehut on annettava myös ravintolan leipävalikoimalle. Parin viikon pullanmutustelun jälkeen oli ihana saada pöytään lämmin, tuore ja paikoin rapea leipälajitelma. Pääruoaksi otin lohta pinaatin, perunan, mustan oliivin ja passionhedelmän kanssa. Passionlohi oli minulle entuudestaan tuttu yhdistelmä jostakin (Riikasta? Tallinnasta?), mutta mitään yhtä taivaallista kuin tämä annos se ei ollut. Jos olisin varoissani, niin tämän tyylisessä ravintolassa voisin syödä vaikka joka ilta. Atlantiksen muuhun hintatasoon nähden ravintola ei edes ollut eritysen kallis ja Suomen ravintolahintoihin tottuneelle jopa edullinen.



Shark Bites

Altantiksen snack/lounasravintola vesipuistoalueen lähellä. Kiertelimme kaverini kanssa etsimässä jos lähettyviltä löytyisi mitään paremman näköistä paikkaa, mutta päädyimme kuitenkin tänne. Ravintola olikin ihan positiivinen yllätys. Pöydän kanssa oli alkuun hieman sählinkiä ja lopulta koko pöytä siirrettiin meille pois kulkuväylältä. Tilasin lounaaksi paikallisen wrapin kanalla, keittobanaanilla, perunalla ja currykastikkeella coleslawn ja ranskalaisten kanssa. Kana, curry ja banaani on aika pettämätön yhdistelmä ja annoksesta ei ollut väkisin tehty mietoa. Jos snack-paikkojen ruoka olisi aina tämän tasoista, niin voisin syödä niissä useamminkin.


Dune

Reissun ylivoimaisesti paras ravintola. Kuten Café Martinique, myös tämä ravintola on Jean-Georges Vongerichtenin käsialaa. Hetken ihmettelimme kun koko paikkaa ei löytynyt Atlantiksen kartasta, mutta ravintola sijaitsee One and Only Ocean Clubilla, jonne on shuttle-bussikuljetus hotellialueelta. Ravintolan menussa mennään Aasian suuntaan, mutta ravintola on silti enemmän fuusiokeittiö kuin puhtaasti aasialaista ruokaa. Sisustus on tumma ja tyylikäs ja palvelu pelaa erinomaisesti ravintolassa. Minä otin alkuun tonnikalanauhoja murskatun avocadon, mausteisen retiisin ja inkiväärimarinadin kanssa. Suussasulavaa sanon minä. Tarjoilija kehotti sekoittamaan annoksen kastikkeen tonnikalan joukkoon ja suorastaan kaavin loput kastikkeet viimeisiin tonnikalapaloihin. Pääruoaksi otin pähkinä- ja siemenkuorrutettua mahi mahia hapanimeläkastikkeen kanssa. Kastike oli hyvin erityyppistä kuin aasialaista ravintoloista on tottunut saamaan, mutta hetken ihmettelyn jälkeen todella hyvän makuista. Lisuketta ei välttämättä olisi tarvinut, mutta minulle maistui myös parsa lootusjuuren ja siitakesienien kanssa. Jos aiot käydä yhdessä kalliimmassa ravintolassa Nassaussa, niin valitse tämä. Valitse, vaikka et olisi aikonut käydä yhdessäkään kalliimmassa ravintolassa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti