Yume

Käymme melko säännöllisesti kavereideni kanssa ulkona syömässä vähän hienommissa ravintoloissa. Viimeksi meillä oli vuorossa Yume. Valitettavasti illallinen oli suurimpia pettymyksiä meille pitkään aikaan. Esimerkiksi Farangista ja Gaijinista olemme pitäneet, joten vian ei pitäisi olla siinäkään ettei moderni aasialainen ruoka uppoa. Annokset ravintolassa oli tehty jaettaviksi ja alkuun tilasimme päivän makirullia ja kuningasmakrillisashimia. Sashimi jäi minulta syömättä sipulisuuden vuoksi, mutta susheissa ollut varsinaisesti mitään vikaa hinnan lisäksi... Neljä sushipalaa: 14e. Hinta tuntui muodustuvan siitä ilosta, että sushien päällä oli pari heinää ristissä. Pääruoaksi jaoimme kuumalla kivellä paistettavia tiikerirapuja chilikastikkeen kanssa, friteerattua turskaa rapeiden nuudelien ja inkiväärikastikkeen kanssa sekä Pekingin ankkaa. Ravintolan hot stone-konsepti ei ole toteutettu lainkaan yhtä hyvin kuin esimerkiksi Rustic Stonessa. Koko ravintolassa leijuu kärähtäneen lihan katku, sillä ruoat tuntuvat palavan herkästi kiinni kiviin. Ravut oli tarkoitus pyöritellä mausteseoksessa ja dipata paistamisen jälkeen. Mausteseos sisälsi siinä määrin rouhittua suolaa, että rapujen syöminen oli suorastaan epämiellyttävää pyörittelyn jälkeen. Chilikastike sellaisenaan ei tarjonnut sen suurempaa makuelämystä. Turska-annoksessa parasta olivat rapeat vihannekset. Kala oli todella rasvaista ja rapeat nuudelit ikävän limaisia pinnasta. Kova nuudeli tahmealla pinnalla ei oikein sytyttänyt minun makuhermojani. Makumaailmasta tuli vähän BlueDragon-fiilis ja nousipa keskustelussa esille myös sanonta "suomalaiseen makuun". Pääruokatrion vahvin annos oli Pekingin ankka. Ankkaletut kasattiin itse pöydässä ja pienestä sotkusta huolimatta oli kiva, että rullat sai tehtyä oman maun mukaan. Tässäkin suurin osa mausta olisi tullut Hoi Sin-kastikkeesta, joka valitettavasti oli niin suolaista ettei sitä paljoa kärsinyt ruokaan laittaa. Yume oli ensimmäinen ravintola minun muistiini, jossa yksimielisesti olimme sitä mieltä, ettei kukaan halua edes kokeilla jälkiruokaa. Harmillista, ettei ravintola täyttänyt odotuksia. Asiakaskunta oli jokseenkin turistipainotteista, joten ehkä pysyvien asiakkaiden määrä ei ole ravintolalle niin kriittinen.

Yume Style Maki Roll

Päivän makirulla 

Yellowtail Sashimi

Kuningasmakrillisashimi, makea soija-chilikastike

Tiger Prawns

Tiikeriravunpyrstöjä ja chilikastiketta

Cod and Crispy Noodles

Friteerattua turskaa, rapeaa noodelia ja tulista inkiväärikastiketta

Yume Style Crispy Peking Duck

Rapeaa ankan koipea, pannukakkuja sekä Hoi Sin -kastiketta

Ristorante Dennis

Kävin eräänä iltana äitini kanssa Kampin Dennisissä syömässä. Minulla on tavoittenaa löytää paras anjovispizza mitä Helsingistä löytyy. Dennisin Pizza Venere sisältää tonnikalaa, anjovista, kaprista, oliiveja, valkosipulia kananmunaa. Lätty oli ihan maistuva ja niin suuri, että minä jätin osan, mikä on sinällään harvinaista. Parasta pizzaa en kuitenkaan vielä löytänyt. Paikkana Dennis oli sopivan rento rantapäivän päätteeksi. Palveluun voisi ehkä hieman panostaa, sillä meidän lisäksemme moni muukin jäi ovelle ihmettelmään onko paikassa pöytiinohjausta. Muille tiedoksi: Ei ole. Istu pöytään ja avaa lista. Jos haluat viiniä pizzan kanssa ilman sen kummempaa hienostelua, niin Dennis on mielestäni hyvä valinta.

Pizza Venere

El Alba

Serkkuni asuu Porvoossa ja kävimme hänen ja hänen puolivuotiaan poikansa kanssa lounastamassa vanhan kaupungin El Albassa. Olimme paikalla juuri avaamisaikaan ja jouduimme odottamaan muutaman minuutin ovien avautumista. Ravintolassa on viehättävä pieni piha terasseineen ja vaunujen kanssa mahtui hyvin pöytiin. Päädyimme kumpikin kala-annoksiin listalta ja molemmat annokset saivat vuolaat kehut aikaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan savulohi sopivan napakoiden kasvisten, varhaisperunoiden ja raikkaan kurkkukastikkeen kanssa oli juuri sitä mitä kesäiseltä lounaalta toivoinkin. Ainoana miinuksena sanoisin pienen turistilisän paikan hinnoissa.

Savustettua lohta, jogurtti-kurkkukastiketta ja varhaisperunaa

Loosister

Jatketaan kirjoittelua laadukkaamman pikaruoan merkeissä. Olen pitkään himoinnut Loosisterin listalta Hot Avocado Chicken pizzaa. Nyt saimme vihdoin aikaiseksi käydä kaverini kanssa paikassa syömässä. Pizzassa oli täytteinä chipotle-tomaattikastiketta, mozzarellajuustoa, broileria, tuoretta ananasta, tuoretta avocadoa, chiliöljyä ja  korianteria. Toimiva kombo, hyvät raaka-aineet ja rapea pohja. Paljon enempää en voisi pizzalta toivoa. Pizzan hinta oli hämmentävän halpa. Monessa kebab-pizzeriassa fantasia-pizzasta saa pulittaa jo lähemmäs kympin ja tämän herkun sai 12e:lla. Toki harvemmassa ruokaravintolassa kukaan känniläinen tulee koettamaan antaa sinulle hartiahierontaa kesken aterian...

Kauppuri 5

Kävin taannoin Oulussa työmatkalla ja minulle jäi iltapäivästä luppoaikaa kulutettavaksi keskustassa. Kaupungissa asuva kaverini suositteli minua käymään Kauppuri 5:ssä hampurilaisella. Paikka mainostaa ruoan olevan 100 % kotona tehtyä ja hamppareiden maku oli tosiaan aivan eri tasoa kuin perusburgerpaikoissa. Kurkin jo ennalta paikan menua netistä ja suurin osa hampurilaisten sisällöistä olikin avattu auki sivustolle. Vegehampurilaisen sisällön jouduin silti kysymään ja burgeri olisikin sisältänyt sipulikurkkusalaattia mistä en pidä. Isot propsit myyjälle, joka sanoi ettei vegehampurilaista kannata tilata ilman kyseistä soosia, vaan vaihtaa johonkin toiseen burgeriin kasvispihvi. Hieman hämmentävästi itse ravintolasta ei löydy menuja, joissa olisi kerrottu annoksista enempää kuin nimet. Myyjä olisi tarjoutunut luettelemaan minulle eri hampurilaisten sisällöt, mutta koin helpommaksi kurkata menun tabletilla. Päädyin tilaamaan chilihampurilaisen ilman sipulia ja kasvispihvillä. Burgeriin kuului vegepihvin lisäksi cheddarsiivu, tomaatti, salaatti, chili-majo, keskivahva bbq-soosi, jalapenot. Burgerin osalta suoritus täysi kymppi. Ainoa miinus ranskismausteesta ranskalaisten päällä. En aivan näe pointtia maustaa muuten itse tehty ruoka teolliselta mausteseokselta. Tilasin vielä extrana savuhabaneromajoneesin, joka oli hyvinkin makuni mukainen. Kokemuksen perusteella näkisin itseni pistäytymässä ravintolassa tulevillakin työmatkoilla, mikäli minulla jää ylimääräistä aikaa kaupungilla liikkumiseen.

Chili

Bronda

Kävimme taannoisena lauantaina kokeilemassa ystävieni kanssa Tomi Björkin uusimman ravintolan Brondan. Meillä on keskenämme sen verran eri maku, että muista saman omistajan ravintoloista toisen suosikki on saattanut olla toisen pettymys, joten kukaan meistä ei varmaan ihan liikoja ravintolalta uskaltanut toivoa. Ravintolassa annokset ovat tarkoitettu jaettaviksi, mutta täälläkin jouduimme kysymään mikä olisi hyvä määrä annoksia tilata kolmelle. Meille suositeltiin kolmesta neljään ruokalajia tilattavaksi. Aterian alkuun otimme pienet snacksit. Valitsin omaksi snackikseni  rapeaa mustekalanmusteleipää, parmesan creméä, vaaleaa anjovista ja tomaattisorbettia. Tilausvaiheessa tarjoililja ilmoitti yhden snackin olevan liian vähän yhdelle ja ehdotti toiseksi arancinipalloja jaettavaksi. Molemmat pikkupurtavat olivat oikein maistuvia. Varsinaiseksi ruoaksi tilasimme fresh-listalta kermaista burrata kotijuustoa, pistaasi-vihreä oliivi tapenadea ja paprikajauhetta ja etanoita focaccialeivän ja aiolin kanssa sekä warm-listalta paahdettua kanaa hasselpähkinän kanssa. Ideana ilmeisesti olisi ollut että ruoat saapuvat valmistumisjärjestyksessä ja varsinaista alkuruoka - pääruoka erottelua ei ole. Meille kuitenkin snacksit ja kylmät ruoat saapuivat ennätysvauhdilla ja lämmintä ruokaa ja lisukeranskalaisia saimme odottaa reippaan tovin. Ruokien mausta minulle ei jäänyt valittamista, mutta koosta kylläkin. Esimerkiksi juustoannos tuntui valtaisalta kolmestaan jaettavaksi kylmäksi ruoaksi. Paikka toimisi varmasti paremmin isommalla seurueella. Nyt tuntui että kutakin ruokaa oli liikaa ja jäi harmittamaan, että enempiä ruokalajeja ei päässyt maistelemaan. Toivoisin, että annokset olisivat pienempiä ja niitä voisi jakaa useamman pienemmälläkin porukalla. Meidän kohdallamme myös ajatus ruokien tasaisesta saapumisesta pöytään ei toiminut. Makujen puolesta voisin sinällään tulla uudestaan Brondaan, mutta en aivan sen nykyisellä konseptilla. Aterian päätteeksi jaoimme vielä sitruunakakun timjamilla, rosmariini-sitruunajäätelöllä ja karamellisoidulla rapealla maidolla.

Arancini ja Spanish anchovy toast parmesan

`Burrata´ cheese, pistachio, tapenade

Snails, aioli, focaccia bread

Organic chicken & toasted hazelnuts and Bronda fries & ketchup

Lemon pie Bronda

Clube de Jornalistas

Viimeinen ravintola, jonka haluan Lissabonin reissulta esitellä on Clube de Jornalistas. Ravintola veti pisteet kotiin jo ovensuulla, jossa tarjottiin kuohuviinilasit käteen. Tästä voisi moni muukin paikka ottaa mallia! Menun kanssa minulla oli valinnan vaikeutta herkullisten annoskuvausten äärellä. Kalaa oli tullut syötyä lähes koko reissun ajan ja päädyinkin sitten ottamaan alkuun paistettua scamorza-juustoa retiisinlehtien ja päärynän kanssa. Valintani osoittautui loistavaksi. Pääruokana söin kotitekoista tagliatellea kanan ja kookoscashewkastikkeen kanssa. Annos hakkasi monet italialaiset ravintolat mennen tullen. Jälkkärin jaoin kaverini kanssa ja ihan hyvä niin. Minttujätski maistui enemmän piparmintulta kuin mintulta ja oli enemmän kaverini makuun kuin omaani. Palvelu ravintolassa oli aivan parhaasta päästä ja lopuksi saimme vielä paikan kangaskassit ja meille tilattiin taxi ovelle. Suosittelen tekemään kuten me ja jättämään tämän helmen viimeiselle lomaillalle Lissabonissa. Mikään ei ole parempaa kuin päättää loma loistavaan ravintolaillalliseen.

Menu

Bread

Forks and knives

Pan-fried scamorza, wilted turnip leaves and pear

Curried housemade tagliatelle, grilled chicken breast, coconut and cashew sauce

Mint ice cream

Sea Me

Sea Men kanssa olimme vähän kahden vaiheilla ennen reissua. Ravintolan arviot olivat jokseenkin ristiriitaisia ja ravintolaan kallistuimme lopulta siksi, että se oli yksi harvoista sunnuntaina aukiolevista paikoista. Varasimme pöydän netistä jo ennen reissua ja hyvä niin, sillä asiakkaita käännytettiin sunnuntai-iltana täyden ravintolan ovelta. Tarjolla oli pääasiallisesti tuoreita kaloja, jotka valkattiin itse kalatiskistä ja erilaisia susheja. Sushit eivät olleet mistään perinteisemmästä päästä, mutta kerrankin fuusiosushit toimivat mitä loistavimmin! Sushien maut olivat raikkaita ja erilaisia, mutta ne antoivat kuitenkin tilaa myös sushin omalle maulle. Miten en ole ikinä ennen tajunnut miten hyvää esimerkiksi tuore ananas voisi sushissa olla sopivien lisukkeiden kera. Kuvassa näkyy ensimmäinen satsi jonka jaoimme, mutta tilasimme vielä toisen vastaavan kokoisen. Varmasti kalakin olisi ollut hyvin valmistettua, mutta näiden sushien takia palaisin ravintolaan ehdottomasti seuraavalla Lissabonin vierailulla.

Sea Mella on myös sisarravintola O Prego da Peixaria. Ravintola tarjoilee trendikkäitä leipiä ja hampurilaisia. Jaoimme ystäväni kanssa kaksi leipää:
Foodie: Azores tuna and Algarve salt flower in carob flat bread "Bolo do Caco" sekä Salmon and Cuttlefish Burger: Cuttlefish and salmon, tomato and algae in cuttlefishink flat bread "Bolo do Caco"
Jos kaipaat hieman epämuodollisempaa ruokapaikkaa, mutta laadukkaista aineksista tehtyä ruokaa, niin suosittelen pistäytymään myös O Prego da Peixariassa.

Susheja Sea Messa

Foodie ja Salmon and cuttlefish burger O Prego da Peixariassa

Cantinho do Avillez

Taannoisella Lissabonin reissulla olin suorastaan yllättynyt hyvien ravintoloiden määrästä. Toki olimme ystäväni kanssa lukeneet paljon arvioita ennakkoon, mutta yksikään ravintola johon olimme ennalta päättäneet mennä ei tuottanut pettymystä. Hyviä ravintoloita löytyi myös ilahduttavan läheltä keskustaa, mikä ei monesti tunnu olevan mikään itsestäänselvyys. Esittelen tässä muutaman lemppariravintolani reissun varrelta, joihin palaisin mieluusti uudestaankin. Ensimmäinen erityisen hyvä ravintolalöytömme oli Chef José Avillezin Cantinho de Avillez. Suosittelen pöytävarausta ravintolaan.

Alkuun pöytään tuli portugalilaiseen tapaan leipien kanssa kipollinen oliiveja. Oliivit olivat sitrusmarinoituja ja olivat mukavan pirteitä. Myös tomaattitahna leivälle oli hyvää. Alkudrinkit tehtiin tuoreista aineksista ja drinkit olivat sen verran suosittuja, että juomatilauksemme käytiin huikkaamassa heti tiskille kesken alkupalojen tilauksen. Minä rakastan käytännössä mitä vain missä on inkivääriä ja tämäkään drinkki ei tehnyt poikkeusta. Alkupala oli minulle täysin uusi ruokatuttavuus, eli kotitekoinen säilyketonnikala. Tavallaan tonnikala muistutti todella paljon purkkitonnikalaa, mutta käytännössä ei sitten kuitenkaan. Tonnikala oli mehevää ja lohkeavaa ja sen seurana oli rosépippureita ja inkiväärilimemajoneesia. Rosépippurit ja tonnikala ovat hyvä kombo! Pääruokaa syödessämme emme vielä tajunneet miten tyypillinen annos se Lissabonissa oli, mutta toteutus oli kaukana tavallisesta turskaravintolasta. Leivitetty turska ja kaali muodostivat perustan annokselle ja lisäksi annoksesta löytyi uppomuna ja räjähtäviä oliiveja. Kala oli, kuten odottaa saattaa, oikein mehevää ja munankeltuainen sekoittui kaaliin tehden siitä kermaisen paksua. Oliivien toteutus jäi minulle täysin mysteeriksi, mutta oliivien sisällä oleva oliivimehu todella purskahti suuhun, kun oliivia puraisi. Jälkkärijuustokakku tarjoiltiin kulhossa ja sen koostumus oli ehkä ilmavinta ja kuohkeinta mitä olen maistanut. Jopa kakkupohja oli lähes irrallista murua.

Bread

Tomato paste, butter and olives

Ginger, tequila, rosemary and lemon

Homemade conserved tuna with ginger and lime mayonnaise

Flaked cod with bread crumbs, LT egg and “exploding” olives

Raspberry cheesecake with basil

Lyon

Lyon sekä ylitti että alitti odotukset. Vaikka itse kasvisruokia valmistelenkin, niin harvan ravintolan kasvismenu jaksaa kiinnostaa tilaamiseen saakka. Lyonissa kuitenkin minä ja toinen ystävistäni päädyimme molemmat kasvismenuun. Toinen ystäväni puolestaan otti päivän yllätysmenun, jonka sisältö tosin paljastettiin jo ennen päätöstä tilauksesta. Keittiön tervehdyksiä varten meiltä kysyttiin olemmeko täysin kasvissyöjiä ja vastattuamme ettemme ole, niin saimme eteemme ankanmaksaa, omenahilloa ja murusia. Tervehdys oli ihan hauska annos, mutta maksaa sieltä ei olisi tunnistanut tietämättä sen läsnäolosta. Yllätysmenun tilannut ystäväni vähän hämmentyi kun varsinaisen alkuruoan parsakeitto valkoisesta parsasta oli tismalleen sama annos kuin meidän kasvismenujemme parsakeittoa, uppomunaa ja tryffeliä. Eipä sillä, keitto oli oikein maukasta ja uppomuna juuri täydellisesti valmistettu. Pääruoka kasvismenussa oli gratinoitua latva-artisokkaa romanesco. Kasvisruoaksi annos oli tuhti ja pidin myös annoksen makumaailmasta kahden kastikkeen ja kauden vihannesten kanssa. Erityisesti paprikakastike piristi annosta. Yllätysmenussa tarjoiltiin pääruokana vasikkaa. Ennen varsinaista jälkiruokaa saimme keittiön tervehdyksenä annokset aprikoosia ja jäätelöä. Totesimme yhteistuumin annokset nähtyämme, että ne olisivat riittäneet meille jälkiruoiksi. Varsinainen jälkiruoka kasvismenussa oli raparperikakkua ja mansikkasorbettia. Jälleen yllätysmenun tilannut ystäväni sai kokea todellakin yllätyksen, sillä hänelle oli sanottu annoksen olevan salmiakkikakkua ja vadelmaa. Tarjoilija ei pahemmin tuntunut edes reagoivan hänen hämmennykseensä. Onneksi annos oli kuitenkin luvattua mieluisampi ystävälleni. Erityisesti kakkupohja sai häneltä kehuja, kun omaan makuuni se oli ihan liian märkä. Ylipäätään jälkkäri oli ihan liian sokerinen makuuni ja sokerin maku peitti kaiken muun alleen. Paitsi tillin. Yritän olla ennakkoluuloton ydistelemään raaka-aineita keskenään, mutta veikkaan tämän kuitenkin olleen viimeinen kerta kun lautaselleni päätyy tilliä kakussa. Plussaa kasvismenun alku- ja pääruoista sekä keittiön tervehdyksistä. Miinusta jälkkäristä ja kaverini yllätysmenusta, jossa kaksi annosta kolmesta olivat kuitenkin samat kuin kasvismenussa.

Ankanmaksaa ja omenahilloa

Parsakeittoa, uppomunaa ja tryffeliä

Gratinoitua latva-artisokkaa romanesco

Aprikoosia ja jäätelöä

Raparperikakkua mansikkasorbettia

Ravintolapäivä: Rullarafla

Nyt rumpujen pärinää ja fanfaareja. Tämä Mäkelänkadun takapihalle pystytetty rafla hakkasi suurimman osan Helsingin ravintolatarjonnasta aivan 6-0. Tätä minä haluan saada kun menen ulos syömään. Ravintolassa asiakkaat valmistivat itse vietnamilaisia kevätrullia runsaasta täytevalikoimasta. Kaikki tarvikkeet olivat tuoreita, yrttejä oli tarjolla puskittain ja kaikki kastikkeet ja marinadit olivat itse tehtyjä. Tämän tasoisesta ruoasta maksaisi mieluusti enemmänkin, mutta sen löytäminen ylipäätään on harvinaista.

Rullien täytteeksi valikoitui siis yrttejä, pähkinöitä, avocadoa, vermiselliä, marinoituja sieniä, kurkkua, porkkanaa, retiisiä, marinoituja katkarapuja, munaksta, vihersalaattia ja rullat dipattiin pehmeään maapähkinävoikastikkeeseen ja korianterichilikastikkeeseen. Riisipaperit liotettiin pöydässä kuumassa vedessä ja täytteet rullattiin ohjeen mukaan pehmenneen paperin sisään. Minulla näkyy kuvissa ensimmäinen rulla, josta tuli vielä ihan kaunis. Täytteitä oli tarjolla niin runsain mitoin, että seuraavista tuli enemmänkin möykkyjä. Tällaisia rullia haluan ehdottomasti päästä tekemään itsekin kotona. Kiitos ravintoloitsijoille tästä makuelämyksestä.

Ravintolapäivä: Vallila BAGEL

Tämän kevään ravintolapäivän pyörimme kavereideni kanssa Vallilan suunnalla. Ensimmäinen ravintola jossa pistäydyimme oli Vallila BAGEL. Menusta löytyi ainakin neljä eri bagelia (kylmäsavulohi, rosvopaisti, tonnikala, tomaattimozzarella), keksejä, limsaa ja kahvia. Minun valintani osui tomaattimozzarellabageliin. Bagel oli hyvä, mutta iso! Jäipähän seuraavalle aamullekin vielä syötävää. Me olimme paikalla suunnilleen yhden maissa ja ravintola oli auennut puoliltapäivin. Bagelit tekivät ilmeisen hyvin kauppansa, sillä kylmäsavulohibagelit loppuivat jo meidän vierailumme aikana. Puutalon piha, jolla ravintola sijaitsi, oli sisustettu hauskasti käyttäen esimerkiksi matkaoppaita tai vastaavia viiriketjujen tekemiseen. Kitaristi ja laulajat vastasivat elävästä musiikista. Kivan vaikutelman loivat myös ravintolan logoin koristellut paperipussit, joihin bagelit pakattiin. Iso peukku ravintolanpitäjille!

Tomaattimozzarellabagel

...con Amore

Ok, jos ravintola sijaitsee ostoskeskuksessa niin voi jo olettaa, että ruoka ei sitä suurinta gourmeeta ole. ...con Amore oli kuitenkin sijoittunut toiseksi eat.fi:n listauksessa Lappeenrannan ravintoloista, joten odotin saavani ihan kelvollista murkinaa lautaselle. Valitettavasti ruoka oli kaikkea muuta kuin kelvollista. Alkusalaattipöytä vielä menetteli, tarjolla oli raasteita, salaatteja, pastaa ja leipää. Pääruoka oli kuitenkin sellainen rimanalitus, etten muista koska olisin vastaava annosta saanut eteeni ravintolassa. Lautasella oli etualalla mössöksi keitettyjä perunoita. Jos peruna on niin ylikypsä ettei sitä saa ehjänä lautaselle, niin sen paikka todennäköisesti ei ole lautasella. Vihannekset olivat myös niin liiaksi pehmenneitä, että mietin tällaisten annosten olevan syynä siihen, miksi moni sanoo vihaavansa kypsiä vihanneksia. Annoksen lohessa ei sinällään ollut vikaa, mutta valitettavasti se oli hukutettu ruohosipulikastikkeeseen, jonka kastikepohja jäi minulle täysin mysteeriksi. Kovin aitoja makuja en kuitenkaan kastikkeesta tunnistanut. Kaverini pizza oli vahvempi esitys kuin oma annokseni ja hän valitti oikeastaan vain liiallisesta suolan käytöstä. Toivoisin ravintolalle huomattavasti korkeampaa rimaa sen suhteen, koska annos tuodaan keittiöstä asiakkaan eteen.

Alkusalaatti salaattipöydästä

Paistettua lohta, perunaa, lämpimiä vihanneksia ja ruohosipulikastiketta

Gaijin

Kävimme vappulounaalla kaverini kanssa Gaijinissa. Meillä oli onneksi pöytä varattuna, sillä ravintola näytti olevan aivan tupaten täynnä. En osaa sanoa oliko vapulla vaikutusta asiaan, vai vetääkö hyvä sapuska jatkuvasti yhtä hyvin ihmisiä puoleensa. Vappuna oli kiva ottaa alkudrinkkikin lounaalla ja minä nautiskelin aterian alkuun pirteältä mandariinilta ja mausteiselta kanelilta maistuvan Kioto Mandarinesin. Meistä ei kaverini kanssa kumpikaan syö punaista lihaa ja saimme vaivatta Lunch Menun härän vaihdettua ateriasta pois. Härän tilalle meille tuotiin pöytään munakoiso ja miso gyoza-nyyttejä kahden eri kastikkeen kanssa. Tarjoilija ohjeisti meitä sekoittamaan kastikkeet keskenään ja dippaamaan nyytit tähän sekoitukseen. Gyozat olivay erinomaisen hyviä ja mukavan inkiväärisiä. Tarjoiluastia ei ehkä ollut ihan loppuun asti mietitty, sillä annoksen pinjansiemenet tippuivat reikäisen paperin ja puusäleikön raoista pöydälle kulhon alle. Toisena annoksena pöytään tuotiin tempuroituja tiikerirapuja, shiso- ja seesamisalaattia, misomajoneesia ja riisiä. En ole suurin seesaminsiementen ystävä, mutta minttuisan makuinen salaatti kätki niitä sopivasti makuuni. Rapujen kuori oli rapea ja kepeä ja ravut itsessään olivat meheviä. Kolmantena ja viimeisenä pääruokana tuotu lohi oli jo melkoista silmänruokaa. Lohi oli kypsyydeltään täysin pinkki, muttei lainkaan raa'an oloinen. Annoksen lämpötilaa jäimme kaverini kanssa miettimään, sillä lohi tarjoiltiin ainoastaan hieman yli huoneenlämmön. Parsa oli rapeaa, dashikastike hyvää ja suolaisuutta toivat kuivatusta tonnikalasta tehdyt hanakatsuo(?)-lastut. Tarjoilija varoitti meitä siitä, että lastut liikkuvat ja elävät lautasella ja toden totta lastut näyttivät hieman eläviltä. Jälkiruoaksi saimme sake-mustikkasorbettia, valkosuklaacremeä, marinoitua mustikkaa ja sake geleetä. Jälkkärikin meni melkoisen nappiin ja oli sopivan raikas päätös aterialle. Ennen tätä vierailua olin käynyt Gaijinissa kerran aiemmin melko pian sen avaamisen jälkeen. Ensimmäisellä vierailulla mietin että paikka oli ihan ok, mutta ei täyttänyt aivan odotuksia joita olin Farangin perusteella sille asettanut. Jos paikan lounas oli nyt näin hurmaavaa, niin mieluusti kävisin uudestaan kokeilemassa mitä ravintolalla on tarjottavana ilta-aikaan. Ainoa pieni miinus siitä, että jälkiruoan jälkeen meidät unohdettiin hyväksi toviksi ennen kuin saimme laskun tilattua ja laskusta löytyi virhe. Illallisella asia ei ehkä olisi niin vaivannut, mutta valitettavasti lounastauot ovat rajallisen mittaisia. Koska kaverini piti vielä päästä töihin lounaan jälkeen, niin olisi ollut kiva jos laskutuskin olisi käynyt sujuvasti.

KIOTO MANDARINES Havana Club Especiale rommia, limemehua, mandariinia, kanelia, basilikaa

Kiinalaista mustaa etikkaa ja sweet chili-kastiketta

EGGPLANT & MISO GYOZA munakoisolla, misolla ja pinjansiemenillä täytetty höyrytetty dim sum

Gyoza-nyytti ja sekoitettu dippikastike

TEMPURA TIGER PRAWNNS & MISO tempura tyyliin rapeaksi paistettuja tiikerirapuja, shisolla ja seesamilla maustettua salaattia, misomajoneesia GOHAN japanilaista riisiä

 

DASHI SALMON `TRUFFLE & ASPARAGUS´ dashissa haudutettua lohta, tryffeli-dashi emulsio, parsaa, dashia

SAKE BLUEBERRY sake-mustikkasorbettia, sitruunalla maustettua valkosuklaa cremeä, marinoitua mustikkaa, sake gelee

JohtoCafe

Meidän piti istua kaverini kanssa päivää terassilla, mutta kylmähän siellä tuli. Päätimme siirtyä sisätiloihin ja paikaksi valikoitu Kampin JohtoCafe. Olen käynyt paikassa kerran aiemmin juomassa hieman vetisen smoothien, mutta suolainen ruoka onnistui kahvilalta selkeästi paremmin. Tilasin magnokanatoastin ja sen sai pyydettäessä punasipulittomana. Minulta jopa varmistettiin onko majoneesikastikkeen ruohosipuli ok. Odotin pöydässä yhtä leipää ja yllätyin iloisesti kun sain kaksi leipää ja salaatin raikkaalla sitruunavinaigretella eteeni. Eipä olisi heti uskonut annoksen maksavan ainoastaan 6e. Annos oli todella tuhti eikä majoneesissa säästelty. Mango oli leivässä lähinnä mausteena, tuoreita mangopaloja leivästä ei löytynyt. Nämä toastit kannattaa pitää ehdottomasti mielessä, jos joskus kaupungilla kaipaa pikaisesti ruokaa, mutta ei pikaruokapaikkaan. Mitä olen kahvilan menoa seuraillut, niin jonon pituus vaihtelee todella paljon riippuen siitä mihin saumaan paikalle sattuu tulemaan. Systeemi jossa samalta tiskiltä tilataan ja maksetaan erikseen ei ehkä ole se kaikista näppärin. Osa annoksista tuodaan pöytään ja osaa joutuu odottamaan tiskinkulmalla notkuen samalla kun muut maksavat. Asiakaskunta tuntuu olevan äitejä lasten kanssa ja läppäriä tuijottavia +/- 30 v. ihmisiä.

Hua Hin

Kouvolan Rosso aiheutti meille melkoisen pettymyksen pääsiäislauantaina. Onneksi lauantai-iltana ovensa kiinni pitänyt thaimaalainen ravintola Hua Hin oli pääsäissunnuntaina lounasaikaan auki. Suurin osa asiakkaista tuntui hakevan ravintolasta take away-ruokaa, mutta me jäimme paikan päälle aterioimaan. Ravintolan lista on länsimaalaistettu, mutta kuitenkin ihan tunnistettavan thaimaalainen. Ankkaa tulee harvakseltaan tehtyä kotona, joten tilasin sitä kun kerran tilaisuus oli. Annoksen punainen currykastike oli merkitty kahdella chilillä. Myös kaverini tofussa currykastikkeella oli kahden chilin merkki kielimässä annoksen vahvuudesta. Ruoka sinällään oli oikein maukasta ja sipuliton versio annoksesta onnistui mukisematta. Kaikkien kolmen annoksessa oli eri kastike ja eri vihannekset. Mutta... kuten jo melkein osasi odottaakin, niin eihän se kahden chilin annos tulinen ollut. Minun ankassani sentään oli vähän enemmän yritystä kaverin tofuun verrattuna. Jossain vaiheessa jopa välttelin tuliseksi merkittyjen annostan tilaamista ravintoloissa, kun ruoka oli kuitenkin aina pettymys. Tällöinkin sama ruoka olisi voinut muuten maittaa, jos sen ei olisi odottanut ja toivonut olevan tulisempaa. Nykyään tilailen surutta mitä mieli tekee ja koetan muuttaa suhtautumista pääni sisällä. Hua Hin on oikein kelpo lounasmesta Kouvolassa ja suosittelenkin siellä pistäytymään, jos on ruokapaikka hakusessa. Palvelu oli saanut aika paljon moitteita eat.fi.ssä. Meidän käyntimme aikana palvelu oli ihan ok.